Miten minusta tuli uskontotieteen tohtori?

Lukijalle

Uskontotieteilijöiden parissa on pitkään kytenyt ajatus suomalaisen uskontotieteen historian kirjoittamisesta. Uskontotieteen vaiheiden kirjaaminen on tärkeä aloittaa ennen kuin aiempien sukupolvien tieto oppiaineen vaiheista katoaa. Asiasta on useaan otteeseen keskusteltu myös Suomen Uskontotieteellisessä Seurassa, mutta vasta vuoden 2012 lopulla projekti vihdoin käynnistyi.

Historiikin sijaan päätettiin lähteä liikkeelle kokoamalla verkkoantologia, jonka esimerkkinä toimivat Päiviö Tommilan toimittama Miten meistä tuli historian tohtoreita (1998) ja Markku Roinilan toimittama Miten meistä tuli filosofian tohtoreita (2010). Verkkoantologian nimeksi valittiin Miten minusta tuli uskontotieteilijä? Antologian on koordinoinut ja toimittanut Jaana Kouri.

Kirjoitukset osoittavat, kuinka monin tavoin uskontotiedettä voi tehdä. Samalla ne kuvaavat tieteen tekemistä osana muuta elämää; uskontotiede on elettyä tiedettä ja koettua tieteentekoa.

Lähetimme joulukuussa 2012 kirjoituskutsun 81 suomalaiselle uskontotieteen tohtorille tai muun alan tohtorille, joka mahdollisesti koki itsensä uskontotieteilijäksi. Vetosimme myös kaikkiin vastaanottajiin tiedon levittämiseksi, jotta kaikki kohderyhmään kuuluvat olisivat tietoisia hankkeen olemassaolosta. Kutsun mukana oli kysymyksiä, joiden tarkoitus oli innostaa omakohtaiseen tapaan tarkastella omaa tohtorinpolkuaan, kuten esimerkiksi: ”Miksi ryhdyit tai sattumalta lähdit opiskelemaan uskontotiedettä? Mitkä asiat kiinnostivat sinua silloin?”; ”Miten ja miksi syntyi halu jatkaa opintoja tohtoriksi? Miten löytyi väitöskirjan aihe?”; ” Millaisia vaiheita ja vaikeuksia väitöskirjan teossa oli?”; ”Miten tieteellinen polkusi tohtoriksi väittelyn jälkeen on mutkitellut?”; ”Mitkä ovat mieleenpainuvimmat hetkesi uskontotieteilijänä?” ja ”Millainen osuus sillä, että olet uskontotieteilijä, on elämässäsi?”.

Antologiassa on 31 kertomusta, joiden kirjoittajista 14 on valmistunut Helsingin yliopistosta, 10 Turun yliopistosta, 5 Åbo Akademista ja 2 Uppsalasta. Kirjoitukset on julkaistu väitöspäivämäärien mukaisessa järjestyksessä. Kirjoitusten pituudet vaihtelevat, sillä muistelemisen tyyliä ja pituutta oli hankala rajoittaa. Tekstejä yhtenäistettiin muun muassa jättämällä pois lähdeviitteet. Kuvat ovat kirjoittajien kotiarkistoista, jos ei muuta kuvatiedoissa mainita.

Kiitämme Linda Annusta, joka käänsi kirjoituskutsun ruotsin kielelle. Kiitämme myös Sofia Sjötä ruotsinkielisten kirjoitusten ja Albion Buttersia englanninkielisen kirjoituksen kieliasun tarkastamisesta. Erityinen kiitos SUS:n tuolloiselle sihteerille Teemu Pauhalle, joka siirsi antologian verkkoon.

Antologia julkaistaan Suomen Uskontotieteellisen Seuran 50-vuotisjuhlassa Turussa 13. joulukuuta 2013. Työ kuitenkin jatkuu. Kutsumme tohtoreita täydentämään antologiaa. Kirjoitukset voi lähettää SUS:n sihteerille (tiedot löytyvät ”Yhteystiedot” -sivulta). Antologia toimii pohjana uskontotieteen historiateokselle, jonka kokoaminen on jo hyvässä vauhdissa.

Lucian päivänä 13. joulukuuta 2013,

Tuula Sakaranaho
Suomen Uskontotieteellisen Seuran puheenjohtaja

Jaana Kouri
Antologian koordinoija ja toimittaja

Sisällys

Nora Ahlberg: How I became a scholar in comparative religion

Olli Alho: Sattumienkin satoa

Päivikki Antola: Tynnyristä moneuteen

Veikko Anttonen: Uskontotiede elämässäni

Måns Broo: Från Åbo till Esbo, Helsingfors och Indien – och tillbaka

Raili Gothóni: Rohkeutta kohdata ja kysellä

Elisa Heinämäki: Hakoteillä

Helena Helve: Uskontotiedettä ja elämää – välähdyksiä menneiltä vuosilta

Eira Hernberg: Romaaneja lukemalla tohtoriksi

Timo Himanen: Polkuni uskontotieteen tohtoriksi

Titus Hjelm: Oikeassa paikassa oikeaan aikaan – väitöskirja kriittisenä uskontososiologiana

Nils G: Holm: Att skriva ”änglars tungomål” eller forska i glossolali

Tuija Hovi: Pitkän kaavan kautta

Arvi Hurskainen: Halu ymmärtää johti tohtoriksi

Riku Hämäläinen: Tehtaan portilta maailman kulttuurien laitokseen

Ruth Illman: Teaterdrömmar, kraftverksbyggen och kulturmöten – hur jag blev doktor i religionsvetenskap

Matti Kamppinen: Tietäjien oppipoikana

Teuvo Laitila: Uskontotieteilijä – tohtoriudesta huolimatta

Maria Leppäkari: Intuition och 8 cm höga klackar

Tiina Mahlamäki: Epätieteellisiä ajatuksia tieteellisestä pätevöitymisestäni

Teemu T. Mantsinen: Maisemareittiä tohtoriksi

Kati Mikkola: Suomalaisuutta myötä- ja vastavirtaan

Minna Opas: Seikkailuja etnografian maailmassa

Juha Pentikäinen: ”Elämä koostuu hetkistä, jotka voi kokea tai ohittaa” – niiden tuoksinassa minusta tuli uskontotieteilijä

Heikki Pesonen: Ajelehtien

Ilkka Pyysiäinen: Buddhat mielessä – miten minusta tuli kognitiivinen uskontotieteilijä

Ilona Salomaa: Tutkijamies tuli jäädäkseen: erään tutkimusuran varsin unilineaarinen evoluutio

Kaisa Sinikara: Maailmankuva, kirjasto ja yliopisto

Jan Svanberg: Från det exotiska till navelskåderi

Marja-Liisa Swantz: Miten minusta tuli uskontotieteen tohtori?

Teemu Taira: Menolippu

Terhi Utriainen: Matkalla uskontotieteeseen: kuvittelua, kuolemaa, enkeleitä ja muita välitiloja